*

Helge V. Keitel Puusta katsoen uutishuoneesta näkee paremmin sinne, missä aita on matalin.

Historia

Toisinkin olisi voinut käydä

Kun Suomi julistautui itsenäiseksi sata vuotta sitten, se ei juuri tavallista kansalaista hetkauttanut. Ei järjestetty juhlia, ei ollut mitään maaliin tulon tuntua. Martti Haavio kirjoitti päiväkirjaansa, että Suomi julistettiin itsenäiseksi sanoin, joista puuttui ”kaikki ciceroninen loistokkuus”.

Lennokasta menoa Juha Hurmeen siivellä

En tiedä, onko Juha Hurme nero, mutta läheltä liippaa. Hullu hän ainakin on, jos uskoo hänen omiin kokemuksiinsa perustuvaa kirjaansa (Hullu, Teos 2012). Hulluksi Hurme on harvinaisen selväjärkinen mies.

Uudessa kirjassaan Hurme esittää vauhdikkaan tulkintansa alkuräjähdyksestä aina vuoteen 1809, jolloin Suomesta tuli osa Venäjää ( Juha Hurme: Niemi, Teos 2017). Aikajänne ei ole enempää eikä vähempää kuin 14 miljardia vuotta. Kyse on koko maailmankaikkeuden kulttuurihistoriasta.

Sitkeän Sandran sisällissota

Heidi Köngäs on kirjoittanut inhorealistisen kurjuuden kuvauksen siitä, millainen oli Suomi sata vuotta sitten (Heidi Köngäs: Sandra, Otava 2017). Näkökulma vuoden 1918 sisällissotaan on punakaartilaisen vaimon, Sandran, ja hänen läheistensa surkea tilanne kotirintamalla.

Eletään Pohjois-Hämeessä Ylä-Väärin kylässä, kahden rintaman välissä. Taistellaan leivästä ja olemassaolosta.

Tacitus, Tanner ja Lehtinen

Lasse Lehtinen on kirjoittanut paksun elämäkerran (880 sivua) Väinö Tannerista (Lasse Lehtinen: Tanner - Itsenäisen Suomen mies, Otava 2017). Kirjalla on yksi selvä päämäärä. Sen tarkoitus on kiillottaa Tannerin (1881-1966) kilpeä ja nostaa hänet unohduksen yöstä itsenäisyyden juhlavuonna.

Ennen kuin puhutaan Tannerista, pitää puhua vähän Lehtisestä. Hän on kiistelty persoona, poliittisesta historiasta väitellyt tohtori, kirjailija, entinen demaripoliitikko ja paljon muuta.

Pirtupullot ratkaisivat sotakoulun paikan

Antti Tuuri kertoo uudessa dokumenttiromaanissaan (Tammikuu 18, Otava 2017), miten Ahto Sippola ja Aksel Bergman perustivat sotakoulua Etelä-Pohjanmaalle loppuvuonna 1917. Historiallisiin faktoihin perustuvaa kertomusta lukee kuin veijariromaania. Tragikoomisia piirteitä on kosolti.

Bergman oli määrätty etsimään sotakoululle sopiva paikka, jonka piti olla tarpeeksi kaukana venäläisistä varuskunnista, joita Pohjanmaallakin oli useita. Asia haluttiin pitää piilossa venäläisten häirinnältä.

Everstinnan elämää hullussa maailmassa

Olin niin tohkeissani Rosa Liksomin uudesta kirjasta (Rosa Liksom: Everstinna, Like 2017), että ryhdyin lukemaan romaania ilman mitään ennakkotietoa siitä, mistä on kysymys. Vasta lukiessa hiipi mieleen ajatus, että kirjan täytyy perustua todellisen henkilön elämään.

Everstinnan viimeiseltä sivulta sain vihjeen. Kirjailija esittää kiitokset muutamille henkilöille, joista ensimmäisenä on Annikki Kariniemi-Willamo-Heikanmaa. Annikki Kariniemen (1913-1984) muistin hämärästi lappilaisena värikkäänä kirjailijana.

Sortovaltaa vastaan sanoin ja sävelin

Tällä viikolla on vietetty tietokirjaviikkoa. Se huipentuu sunnuntaina (3.9.2017) valtakunnalliseen Lue tietokirjaa! -päivään, joka kannustaa ihmisiä lukemaan tietokirjoja.

Otin vinkistä vaarin ja luin uuden tietokirjan, joka sopii hyvin myös Suomi 100 -teemaan (Minna Maijala: Kultakauden maanalainen vastarinta, Otava 2017). Kirjan alaotsikko kertoo enemmän mistä on kysymys: Sortokauden taisto isänmaan ja sananvapauden puolesta.

Tohtori Jorma Heikkilän tapaus

Lääketieteen ja kirurgian tohtori Jorma Heikkilä, 75, on mielenkiintoinen tapaus. Itse en ole häntä koskaan tavannut, mutta tiedän miehen.

Kun Heikkilä jäi vuonna 2006 eläkkeelle Neste Oilin Porvoon tuotantolaitoksen ylilääkärin toimesta, hän ryhtyi kirjailijaksi. Hän on julkaissut jo useita kirjoja ja lisää on tulossa. Vimpeli ja Etelä-Pohjanmaan Järviseutu ovat keskeisiä Heikkilän kirjoissa.

Turun vanhin röökinurkka?

Aboa Vetus & Ars Novan kesän kaivaukset ovat jatkuneet menestyksekkäästi jo yli kaksi kuukautta. Siinä ajassa tutkimusalueelle on avattu kaksi 2x6 metrin kokoista kaivantoa, joista toisessa on saatu esiin Turun palossa vuonna 1827 tuhoutuneen kivitalon seinä. Talo on kuitenkin paljon paloa vanhempi, koska se näkyy jo 1740-luvun alun kartalla. Löytöjen perusteella sama rakennus on ollut pystyssä jo 1600-luvulla.
 

Kuka korjaa Otto Villen datshaa?

Tein viikonloppumatkan Karjalankannakselle, Terijoelle, ja sen lähiympäristöön. Tarunhohtoinen Terijoki hiekkarantoineen on ollut todellinen kulttuurien sulatusuuni.

Parhaimmillaan suomalainen, pietarinvenäläinen ja suomenruotsalainen kulttuuri ovat rikastuttaneet toisiaan. Ja pahimmillaan on sodittu. Toiseen maailmansotaan asti alue oli pääosin suomalaisten asuttama. Nyt kaduilla ei kuule juuri muuta kuin venäjää.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset

Julkaise syötteitä