*

Helge V. Keitel Puusta katsoen uutishuoneesta näkee paremmin sinne, missä aita on matalin.

Kaikki blogit puheenaiheesta Kirja

Klingen muistelmasarja vertaansa vailla

Professori Matti Klingen, 80, suuri päivä oli maaliskuussa 1990. Helsingin yliopisto vietti näyttäviä 350-vuotisjuhliaan, joissa Klinge oli pääpuhujana. Hän oli juuri saanut korkean kunniamerkin, Suomen Leijonan I luokan komentajamerkin, ja vuosikausien suurtyö, Helsingin yliopiston historian viimeinen eli kolmas osa oli valmistumassa.

Menneiden kesien taikaa

Kilpailu on kovaa kirjamarkkinoilla. Syksykin alkaa jo ennen kuin kesä koittaa. Kustannusyhtiö Teos teki epävirallisen Suomen ennätyksen, kun se julkaisi syksyn kustannusohjelmaan kuuluneen Pertti Lassilan romaanin etuajassa jo nyt, toukokuussa. Näin kesän kynnyksellä kirjan nimikin hieman huvittaa (Pertti Lassila: Kesän kerran mentyä, Teos 2017).

Lassilan kirja on kuin raikas tuulahdus keinotekoisten kohujen ja kirjallisten rocktähtien keskelle. Vastoin yleistä trendiä tärkein ei ole kirjailijan henkilö vaan kirja.

Naiset ohittavat lukemattomat miehet

Tänä viikonloppuna (23.4.) vietetään jälleen Kirjan ja ruusun päivää, ylistetään lukemista ja kannustetaan erityisesti poikia ja miehiä kirjojen pariin. Fakta on nimittäin se, että lukemisesta on tullut naisten harrastus.

Juuri julkaistuun mainioon kirjaan (Ville Eloranta - Jaakko Leino: Sanaiset kansiot - Suomen kielen vaietut vaiheet, Gaudeamus 2017) sisältyy lyhyt luku, joka on nimeltään Lukumiehiä. Siinä osoitetaan muutamalla esimerkillä, miten lukemattomat miehet kompastuvat omiin asenteisiinsa ja hukkaavat loistavan tulevaisuutensa.

Vakoilija Pentikäisen elämä kuin elokuvaa

Yleisesikunnan luutnantin Vilho Pentikäisen loikkaus Neuvostoliittoon vuonna 1933 oli sensaatio ja vuoden suurin uutinen Suomessa. Kokenut journalisti Martti Backman on tarttunut kiehtovaan mysteeriin uudessa dokumenttiromaanissaan (Vakoojat - Vilho Pentikäisen pako ja neuvostovakoilun romahdus 1933, Gummerus 2017).

Backmanin kirja on kuin elokuvakäsikirjoitus ja Vilho Pentikäinen kuin köyhän miehen James Bond. Pentikäisen tarinaan jää yhä paljon aukkoja, joita vilkas mielikuvitus voi täydentää, mutta se tiedetään, että vakoilija rakasti autoja, naisia ja mukavaa elämää.

Leif Salmén löysi valon idästä

Takavuosien ärhäkkä tv-reportteri Leif Salmén on vaihtanut Marxin Matteukseen. Hänen uuden esseekokoelmansa (Itämainen huone, Teos 2017) yksi motto on suoraan Matteuksen evankeliumista: "Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!"

Matteuksen viitoittamalla tiellä eläkeläinen Salmén, 65, tarkkailee nykyisin maailmaa Savon pikku Pariisista, Joroisilta, minne hän on rakentanut oman Orienttinsa. Hän kirjoittaa, että "tila, joka minua ympäröi, on kadonneen Orientin kuvitelmaksi muutettu vinttikamari".

Ihmeellisiä ihmiskohtaloita

Isäni kuului siihen vuonna 1917 syntyneeseen ensimmäiseen ikäluokkaan, joka kasvoi alusta asti itsenäisessä Suomessa. Hän syntyi 5.12. sata vuotta sitten, siis päivää ennen kuin Suomi julistautui itsenäiseksi.

Sata vuotta sitten syntyneet miehet viettivät parhaat nuoruusvuotensa sodassa. Isältänikin sotahommissa vierähti lähes viisi vuotta; ensin talvisodan aikana Terijoen Kellomäellä, sitten jatkosodassa, viime vaiheessa esikuntavääpelinä Korialla, mistä kotiutui marraskuussa 1944.

Almasta jäi Alman kaipuu

Aloin lukea tämän vuoden parhaaksi esikoisromaaniksi valittua kirjaa (Hanna Weselius: Alma! -WSOY 2016) siinä uskossa, että se on tarina Alma Mahlerista, säveltäjä Gustav Mahlerin puolisosta. Luulin, että se on samankaltainen kuin Raija Orasen Ackté!, kun kirjojen nimissäkin on harvinainen huutomerkki.

Elämä on väärinkäsitys

Itävaltalainen kirjailija Thomas Bernhard (1931-1989) tekee yhden pienoisromaaninsa (Kävely) aluksi asetelman selväksi. Kertoja on kävelyllä Oehlerin kanssa:

Sanojen valtias ja muistamisen vaikeus

Yrsa Stenius kirjoittaa juuri julkaistuissa muistelmissaan (Yrsa Stenius: Sanojen valtias, Teos 2016), että Kalevi Sorsa tunnettiin kustannustoimittajana, joka kustannusyhtiö Tammen kannalta harmillisesti hylkäsi Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan.

Tuo Steniuksen totena esittämä "tieto" muistuttaa jälleen siitä, miten epäluotettava lähde ihmisen muisti on. Steniuksen väite on väärä tai hänellä on sellaista tietoa, jota muilla ei ole. Sorsa ei koskaan hylännyt Tuntematonta sotilasta.

Maailman kuuluisin käsienpesijä

Kun Jeesus oli tuomittu ristiinnaulittavaksi juutalaisten pappien vaatimuksesta, Juudean prefekti Pontius Pilatus pesi kätensä koko asiasta. Tämä maailman kuuluisin käsienpesijä on päähenkilö Asko Sahlbergin komeassa historiallisessa romaanissa (Asko Sahlberg: Pilatus, Like 2016).

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset

Julkaise syötteitä